Saimme tänä vuonna mahdollisuuden olla mukana järjestämässä Tampereen Komediateatterin Juhlatalon Las Vegas -illan toteutusta. Las Vegas Show järjestettiin pikkujoulujen merkeissä insinööriväelle, jota oli kaiken kaikkiaan noin 120 henkeä.
Tilaisuuteen järjestettiin jouluinen buffet-ruokailu, jonka sisältö oli jo ennalta sovittu tilaajan kanssa. Meidän opiskelijoiden tehtävänä illan aikana oli juomien tarjoilu ja astiahuolto. Tapahtuman toteutukseen osallistui luokaltamme 11 henkilöä. Vastuuhenkilöinä toimivat Saana Moilanen ja Ida Linja-aho. Ennen toteutusta vastuuhenkilöiden tehtävänä oli suunnitella tilaisuuden aikataulu ja tarjoiluprosessi, tehdä pöytäkartat sekä tarjoilijoiden asemajaot.
Tilaisuus järjestettiin Juhlatalon yläsalissa. Ennen Las Vegas Shown alkamista asiakkailla oli mahdollisuus nautiskella juhlasalin viereisen baarin tarjoiluista. Varsinainen show alkoi alkuperäisestä aikataulusta hieman poiketen klo 18.40. Väliajalla baari oli jälleen toiminnassa, ja vasta esityksen päätyttyä noin klo 20.00 aloitimme ruokien ja juomien esille laiton buffetpöytiin salin takaosaan. Ruokailu alkoi pian tämän jälkeen.
Ruokailun aikana huolehdimme asiakkaiden viihtyvyydestä täyttämällä heidän lasejaan joko viinillä tai oluella ja keräämällä ylimääräisiä astioita pöydistä pois. Myös veden riittävyydestä oli tilaisuuden luonteen vuoksi hyvä pitää huolta. Asiakkaiden ruokailtua buffetpöytä siivottiin pois, jotta tilalle saatiin tanssilattia. Ruokailua seurasi vielä kahvi- ja avec-tarjoilu kera joulupiparien, minkä jälkeen ilmainen juomatarjoilu päättyi. Ruoka- ja juomabuffetit kerättiin pois, ja asiakkaat pääsivät hyödyntämään jäljelle jääneet drinkkilippunsa baarin puolelle. Alati kasvavan puheensorinan keskellä juhlakansaa alkoi viihdyttää DJ Pete, joka mukaansa tempaavilla musiikkivalinnoillaan innosti osan porukasta näyttämään taitonsa tanssilattialla.
Loppuillan ajan työnkuvaamme kuului lähinnä juomalasien blokkausta ja ajoittaista vesikannujen täyttämistä. Juhlien päätyttyä ja vieraiden lähdettyä tiskasimme ja siivosimme paikat kuntoon. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan helppo ja mukava toteuttaa. Juhlatalon ravintoloitsija, Loretta Pietilä, oli tukenamme koko illan ajan. Hän antoi opiskelijoille vapaat kädet toteuttaa omia näkemyksiään. Ilta sujui joutuisasti ja liialliselta kiireeltä sekä ongelmatilanteilta vältyttiin. Iloisista ilmeistä ja naurusta päätellen asiakkaat viihtyivät erinomaisesti. Tällöinhän ei henkilökuntakaan voi muuta kuin viihtyä. Hymyä riitti siis takahuoneessakin pikkutunneille asti. Talvinen lumisade saattoi tunnelmallisesti viimeisetkin juhlijat ja työntekijät puolen yön jälkeen kotiin.
Teksti: Ida Linja-aho ja Saana Moilanen, 11HOTRA
19.12.2012
18.12.2012
HOTELLI- JA RAVINTOLA-ALAN RESTONOMIOPISKELIJAT NAMIBIASSA 12.-23.11.2012
Marraskuussa 2012 kuusi toisen vuoden hotelli- ja ravintola-alan opiskelijaa lähti Namibian Windhoekiin tutustumaan paikallisen ammattikorkeakoulun hotelli- ja ravintola-alan opetukseen, perehtymään paikalliseen kulttuuriin ja ennen kaikkea toteuttamaan Chaîne des Rôtisseurs-järjestön Namibian kapitulin Grand Dîner -illallista yhteistyössä paikallisen Am Weinberg -ravintolan kanssa. Matkaa ja sen sisältämää illallista suunniteltiin Suomessa ennakkoon parin kuukauden ajan. Opiskelijoiden lisäksi mukana matkalla olivat opettaja Arja Luiro sekä hotelli- ja ravintola-alan koulutuspäällikkö, Chaîne des Rôtisseursien Tampereen vouti, Ilkka Säteri.
Maanantai 12.11.
Lähdimme Tampereelta bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lensimme Berliinin kautta Frankfurtiin, ja sieltä yölennolla Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Lento kesti yli 10 tuntia.
Tiistai 13.11.
Saavuimme paahteisen kuumaan Namibiaan, Windhoekin lentokentälle aamulla klo 06.30. Matkaa lentokentältä kaupunkiin oli n. 45 km. Polytechnic of Namibia olikin järjestänyt meille kyydin Puccini Guest houseen, joka sijaitsee aivan Windhoekin keskustan tuntumassa. Matkalla majatalolle veimme Suomesta tuomamme raaka-aineet ravintola Am Weinbergiin, missä myöhemmin päivällä tapasimme ravintolan omistajan Roland Löschin. Hänen kanssaan keskustelimme tulevasta illallisesta. Illalla kävimme koko porukalla syömässä Namibian Istitute of Culinary Educationin opetusravintolassa Nicessa.
Keskiviikko 14.11.
Aikaisin aamulla menimme Polytechnic of Namibian hotelli- ja ravintolakoululle seuraamaan oppilaiden käytännön ruoanvalmistuksen loppukokeita. Seurasimme kokeiden kulkua ja saimme osallistua oppilaiden arviointeihin, sekä maistella tuotoksia.
Koulupäivän jälkeen kävimme tutustumassa Windhoekin keskustaan. Illalla vietimme aikaa majatalolla grillaillen mm. paikallisia makkaroita.
Torstai 15.11.
Osa ryhmästämme vietti aamun koululla arvioiden toisen ryhmän loppukokeita, ja osa oli esivalmistelemassa illallista ravintola Am Weinbergissä opettajamme Arjan kanssa. Loppupäivä kului kaupungilla ja majatalolla rentoutuessa. Nautimme auringosta ja +40 lämmöstä.
Perjantai 16.11.
Kaksi ryhmästämme oli Am Weinbergissä aamuvuorossa keittiössä, ja loput neljä iltavuorossa, kaksi salissa ja kaksi keittiössä. Saliryhmä teki koekatteen ja katsoi valmiiksi tarvittavat lautaset, lasit ja ruokailuvälineet. Keittiöryhmä esivalmisteli kaiken valmiiksi lauantaita varten. Illalla majatalolla kokoonnuimme ja kävimme läpi seuraavan päivän ohjelman ja suunnitelmat, illallisen kulun ja työnjaot.
Lauantai 17.11.
Keittiöryhmä aloitti päivän klo 10 ja sali klo 13. Kaksi tarjoilijoista oli Suomen Suurlähetystössä, uusien Rôtisseurien installoinnissa tarjoilemassa kuohuviiniä ja tapas-paloja. Tällä välin toiset kaksi tarjoilijaa kattoivat salia Am Weinbergissä ja keittiö valmisteli ruokia iltaa varten.
Illallinen alkoi klo 19.30. Tarjoilimme seitsemän ruokalajin illallisen, jonka olimme suunnitelleet Suomessa. Lisäksi viidellä ruokalajilla oli niille sopivat viinit. Ruoissa käytimme paljon suomalaisia raaka-aineita, kuten kalaa, sieniä ja marjoja. Lisäksi eri ruokalajeihin oli yhdistetty myös piirteitä ja komponentteja afrikkalaisesta ruokakulttuurista.
Huolellinen suunnittelu ja ahkera ennakkotyöskentely tuotti hedelmää, ja illallinen sujui moitteettomasti. Saimme vieraana olleilta Rôtisseureilta ja heidän seuralaisiltaan erittäin paljon kiitosta ja kehuja. Omasta mielestämme ilta oli hyvin onnistunut ja olimme hyvin tyytyväisiä suoritukseen.
Päivä ravintolalla päättyi noin klo 23.30.
Sunnuntai 18.11.
Reissun ainoa lepo- ja vapaapäivä sujui nukkuessa ja palautuessa kovasta koitoksesta. Rentouduimme majatalolla ottamalla aurinkoa, uimalla sekä nauttimalla hyvästä ruoasta ja juomasta.
Maanantai 19.11.
Ennen Namibiaan lähtöä suunnittelimme matkan Etoshan kansallispuistoon, joka sijaitsee Pohjois-Namibiassa. Matkanjärjestelyissä meitä auttoi suomalainen Koonono Matkat Oy. Lähdimme aikaisin aamulla kävellen etsimään autovuokraamoa, josta em. matkatoimisto oli vuokrannut meille yhdeksän hengen auton sekä majoittumista varten teltat ja makuupussit. Vuokraamo sijaitsikin luultua kauempana ja matkaan kului paljon aikaa. Matkan varrelta yritimme saada taksia, mutta kaikki taksit olivat aamuruuhkan vuoksi varattuja. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille, ja aloitimme matkan kohti Etoshan kansallispuistoa. Matkalle kanssamme lähtivät Hotelli- ja ravintola-alan koulutuspäällikkö Ilkka Säteri sekä hänen vaimonsa ja poikansa.
Anna, Tytti-Emilia, Anne, Roni, Annika ja Maija-Liisa lähdössä Etoshalle
Illansuussa saavuimme kansallispuiston porteille ja majoituimme Okaukuejon leirintäalueelle. Ennen auringonlaskua pystytimme teltat ja ajoimme kierroksen puistossa eläimiä katsellen. Auringon laskettua pimeys tuli todella nopeasti. Illan hämärissä grillasimme ja nautimme hyvästä ruoasta ja viinistä. Ennen nukkumaanmenoa kävimme katsomassa eläimiä valaistulla juomapaikalla. Ensimmäisen päivän ja illan aikana näimme mm. kirahveja, sarvikuonoja, norsuja ja lukuisia antilooppeja.
Tiistai 20.11.
Auringonnousun aikaan lähdimme ajelulle puistoon ja näimme leijonia, seeproja, kirahveja sekä erilaisia antilooppeja. Palasimme leirintäalueelle kuumuuden takia ennen keskipäivää ja nautimme päivästä uima-altailla. Iltapäivällä pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Halalin leirintäaluetta kohti. Matkalla lämpötila laski yli 20 astetta ja alkoi sataa. Saavuttuamme Halaliin pystytimme porukalla teltat sateessa ja taas grillailimme. Sateen tauottua ilta kului syömisen ja jutustelun merkeissä.
Keskiviikko 21.11.
Ennen auringonnousua pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Windhoekia kohti. Matkalla poikkesimme evästämään Namutonin leirintäalueelle, joka on kansallispuiston leirintäalueista pienin.
Illalla Polytechnicin opettaja Ralf Herrgott vei meidät perinteiseen, paikallisten suosimaan ravintola Xwamaan. Istuimme matalilla puupenkeillä maantasolla, ja söimme namibialaisia perinneherkkuja kuten matoja, hirssipuuroa, kanaa ja vatsalaukkua. Ruoka syötiin perinteiseen tyyliin käsin yhteisiltä astioilta. Illallisen jälkeen pääsimme vielä Ralfin kyydillä ajelulle katselemaan Windhoekia ilta-aikaan.
Guest houselle palattuamme pakkasimme laukkumme ja valmistauduimme lähtemään seuraavana aamuna kotia kohti. Olimme kuulleet paria päivää aikaisemmin että Air Namibian pilotit olivat menneet lakkoon, joten jännitimme lähteekö lentomme seuraavana aamuna laisinkaan. Jännityksestä huolimatta uni tuli kuitenkin nopeasti.
Torstai 22.11.
Heräsimme aamuyöllä ja lähdimme majatalolta kohti lentokenttää, jossa jonotimme lentolakon takia pitkään Check In – tiskille. Pitkän odotuksen jälkeen ryhmästämme vain yksi mahtui lennolle jolla meidän kaikkien oli tarkoitus palata Suomeen. Selvittelimme lentokentällä aikamme mihin majoitumme, ja Air Namibia järjesti meille hotelliyön Windhoekissa neljän tähden hotellissa sekä ruoat ja kuljetukset. Samalla saimme myös lupauksen siitä, että lippumme vahvistetaan seuraavan päivän lennolle.
Perjantai 23.11.
Aamulla aikaisin palasimme lentokentälle ja saimme kuin saimmekin paikat paluulennolle. Vaihto Frankfurtissa ei sujunut ongelmitta, sillä meillä ei ollut maihinnousukortteja Frankfurtista Suomeen, emmekä tienneet lentomme aikataulua tai edes lentoyhtiötä. Aikamme pikavauhdilla asiaa selvitettyämme saimme tietää, että kyseessä on Finnairin suora lento Frankfurtista Helsinkiin. Juoksimme ympäri lentokenttää etsien Finnairin Check In-tiskiä, joka oli jo sulkeutunut sen löytäessämme. Saimme kuitenkin puhuttua itsemme vielä lennolle, ja pääsimme koneeseen viime minuuteilla.
Helsingissä huomasimme kahden matkalaisen laukkujen jääneen Saksaan, joten laukkujen selvittelyjen vuoksi emme ehtineet ensimmäiseen lähtevään linja-autoon. Seuraavan bussin odottaminen Helsinki-Vantaan kentällä ei kuitenkaan enää tuntunut oikein miltään, olimmehan kuitenkin päässeet jo Suomeen asti. Odotettuamme bussia reilun tunnin verran alkoi vihdoin matkan viimeinen osuus kohti kotia. Saavuimme Tampereelle talvisen maiseman ja kylmyyden keskelle aamuyöllä, ja pääsimme vihdoin kotiin.
Kokonaisuudessaan matka oli erittäin mukava ja täynnä uusia kokemuksia. Huomasimme paljon eroja suomalaisen ja afrikkalaisen, erityisesti namibialaisen, kulttuurin välillä. Yksi selkeimmistä kohtaamistamme eroavaisuuksista oli namibialainen rauhallinen tahti töiden tekemisessä ja asioiden hoidossa; saimme matkalla useaan kertaan kuulla siitä kuinka nopeasti teemme kaiken. Namibialaisten rauhallisen ja joskus hitaankin suhtautumisen elämään huomasimme usein myös vapaa-ajallamme esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja ravintoloissa.
Toinen ihmetyksen aihe meille oli aikataulujen noudattaminen, tai oikeammin niiden noudattamatta jättäminen. Illalliskutsuihin vastattiin todella paljon myöhässä tai niihin jätettiin vastaamatta kokonaan, opiskelijat tulivat tentteihin myöhässä, ja muutenkin aikatauluja noudatettiin ”suunnilleen”. Tämä vaikutti olevan täysin normaali käytäntö paikallisille, ja mekin opimme olemaan häiriintymättä siitä melko nopeasti.
Monta uutta asiaa oppineena, ja opettavaisia, hauskoja ja jännittäviäkin kokemuksia rikkaampana on mukava muistella matkaa näin jälkikäteen.
- Annika, Maija-Liisa, Anne, Anna, Tytti-Emilia ja Roni
Maanantai 12.11.
Lähdimme Tampereelta bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lensimme Berliinin kautta Frankfurtiin, ja sieltä yölennolla Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Lento kesti yli 10 tuntia.
Tiistai 13.11.
Saavuimme paahteisen kuumaan Namibiaan, Windhoekin lentokentälle aamulla klo 06.30. Matkaa lentokentältä kaupunkiin oli n. 45 km. Polytechnic of Namibia olikin järjestänyt meille kyydin Puccini Guest houseen, joka sijaitsee aivan Windhoekin keskustan tuntumassa. Matkalla majatalolle veimme Suomesta tuomamme raaka-aineet ravintola Am Weinbergiin, missä myöhemmin päivällä tapasimme ravintolan omistajan Roland Löschin. Hänen kanssaan keskustelimme tulevasta illallisesta. Illalla kävimme koko porukalla syömässä Namibian Istitute of Culinary Educationin opetusravintolassa Nicessa.
Keskiviikko 14.11.
Aikaisin aamulla menimme Polytechnic of Namibian hotelli- ja ravintolakoululle seuraamaan oppilaiden käytännön ruoanvalmistuksen loppukokeita. Seurasimme kokeiden kulkua ja saimme osallistua oppilaiden arviointeihin, sekä maistella tuotoksia.
Koulupäivän jälkeen kävimme tutustumassa Windhoekin keskustaan. Illalla vietimme aikaa majatalolla grillaillen mm. paikallisia makkaroita.
Torstai 15.11.
Perjantai 16.11.
Kaksi ryhmästämme oli Am Weinbergissä aamuvuorossa keittiössä, ja loput neljä iltavuorossa, kaksi salissa ja kaksi keittiössä. Saliryhmä teki koekatteen ja katsoi valmiiksi tarvittavat lautaset, lasit ja ruokailuvälineet. Keittiöryhmä esivalmisteli kaiken valmiiksi lauantaita varten. Illalla majatalolla kokoonnuimme ja kävimme läpi seuraavan päivän ohjelman ja suunnitelmat, illallisen kulun ja työnjaot.
Lauantai 17.11.
Keittiöryhmä aloitti päivän klo 10 ja sali klo 13. Kaksi tarjoilijoista oli Suomen Suurlähetystössä, uusien Rôtisseurien installoinnissa tarjoilemassa kuohuviiniä ja tapas-paloja. Tällä välin toiset kaksi tarjoilijaa kattoivat salia Am Weinbergissä ja keittiö valmisteli ruokia iltaa varten.
Illallinen alkoi klo 19.30. Tarjoilimme seitsemän ruokalajin illallisen, jonka olimme suunnitelleet Suomessa. Lisäksi viidellä ruokalajilla oli niille sopivat viinit. Ruoissa käytimme paljon suomalaisia raaka-aineita, kuten kalaa, sieniä ja marjoja. Lisäksi eri ruokalajeihin oli yhdistetty myös piirteitä ja komponentteja afrikkalaisesta ruokakulttuurista.
Huolellinen suunnittelu ja ahkera ennakkotyöskentely tuotti hedelmää, ja illallinen sujui moitteettomasti. Saimme vieraana olleilta Rôtisseureilta ja heidän seuralaisiltaan erittäin paljon kiitosta ja kehuja. Omasta mielestämme ilta oli hyvin onnistunut ja olimme hyvin tyytyväisiä suoritukseen.
Päivä ravintolalla päättyi noin klo 23.30.
Sunnuntai 18.11.
Reissun ainoa lepo- ja vapaapäivä sujui nukkuessa ja palautuessa kovasta koitoksesta. Rentouduimme majatalolla ottamalla aurinkoa, uimalla sekä nauttimalla hyvästä ruoasta ja juomasta.
Maanantai 19.11.
Ennen Namibiaan lähtöä suunnittelimme matkan Etoshan kansallispuistoon, joka sijaitsee Pohjois-Namibiassa. Matkanjärjestelyissä meitä auttoi suomalainen Koonono Matkat Oy. Lähdimme aikaisin aamulla kävellen etsimään autovuokraamoa, josta em. matkatoimisto oli vuokrannut meille yhdeksän hengen auton sekä majoittumista varten teltat ja makuupussit. Vuokraamo sijaitsikin luultua kauempana ja matkaan kului paljon aikaa. Matkan varrelta yritimme saada taksia, mutta kaikki taksit olivat aamuruuhkan vuoksi varattuja. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille, ja aloitimme matkan kohti Etoshan kansallispuistoa. Matkalle kanssamme lähtivät Hotelli- ja ravintola-alan koulutuspäällikkö Ilkka Säteri sekä hänen vaimonsa ja poikansa.
Anna, Tytti-Emilia, Anne, Roni, Annika ja Maija-Liisa lähdössä Etoshalle
Illansuussa saavuimme kansallispuiston porteille ja majoituimme Okaukuejon leirintäalueelle. Ennen auringonlaskua pystytimme teltat ja ajoimme kierroksen puistossa eläimiä katsellen. Auringon laskettua pimeys tuli todella nopeasti. Illan hämärissä grillasimme ja nautimme hyvästä ruoasta ja viinistä. Ennen nukkumaanmenoa kävimme katsomassa eläimiä valaistulla juomapaikalla. Ensimmäisen päivän ja illan aikana näimme mm. kirahveja, sarvikuonoja, norsuja ja lukuisia antilooppeja.
Tiistai 20.11.
Auringonnousun aikaan lähdimme ajelulle puistoon ja näimme leijonia, seeproja, kirahveja sekä erilaisia antilooppeja. Palasimme leirintäalueelle kuumuuden takia ennen keskipäivää ja nautimme päivästä uima-altailla. Iltapäivällä pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Halalin leirintäaluetta kohti. Matkalla lämpötila laski yli 20 astetta ja alkoi sataa. Saavuttuamme Halaliin pystytimme porukalla teltat sateessa ja taas grillailimme. Sateen tauottua ilta kului syömisen ja jutustelun merkeissä.
Keskiviikko 21.11.
Ennen auringonnousua pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Windhoekia kohti. Matkalla poikkesimme evästämään Namutonin leirintäalueelle, joka on kansallispuiston leirintäalueista pienin.
Illalla Polytechnicin opettaja Ralf Herrgott vei meidät perinteiseen, paikallisten suosimaan ravintola Xwamaan. Istuimme matalilla puupenkeillä maantasolla, ja söimme namibialaisia perinneherkkuja kuten matoja, hirssipuuroa, kanaa ja vatsalaukkua. Ruoka syötiin perinteiseen tyyliin käsin yhteisiltä astioilta. Illallisen jälkeen pääsimme vielä Ralfin kyydillä ajelulle katselemaan Windhoekia ilta-aikaan.
Guest houselle palattuamme pakkasimme laukkumme ja valmistauduimme lähtemään seuraavana aamuna kotia kohti. Olimme kuulleet paria päivää aikaisemmin että Air Namibian pilotit olivat menneet lakkoon, joten jännitimme lähteekö lentomme seuraavana aamuna laisinkaan. Jännityksestä huolimatta uni tuli kuitenkin nopeasti.
Torstai 22.11.
Heräsimme aamuyöllä ja lähdimme majatalolta kohti lentokenttää, jossa jonotimme lentolakon takia pitkään Check In – tiskille. Pitkän odotuksen jälkeen ryhmästämme vain yksi mahtui lennolle jolla meidän kaikkien oli tarkoitus palata Suomeen. Selvittelimme lentokentällä aikamme mihin majoitumme, ja Air Namibia järjesti meille hotelliyön Windhoekissa neljän tähden hotellissa sekä ruoat ja kuljetukset. Samalla saimme myös lupauksen siitä, että lippumme vahvistetaan seuraavan päivän lennolle.
Perjantai 23.11.
Aamulla aikaisin palasimme lentokentälle ja saimme kuin saimmekin paikat paluulennolle. Vaihto Frankfurtissa ei sujunut ongelmitta, sillä meillä ei ollut maihinnousukortteja Frankfurtista Suomeen, emmekä tienneet lentomme aikataulua tai edes lentoyhtiötä. Aikamme pikavauhdilla asiaa selvitettyämme saimme tietää, että kyseessä on Finnairin suora lento Frankfurtista Helsinkiin. Juoksimme ympäri lentokenttää etsien Finnairin Check In-tiskiä, joka oli jo sulkeutunut sen löytäessämme. Saimme kuitenkin puhuttua itsemme vielä lennolle, ja pääsimme koneeseen viime minuuteilla.
Helsingissä huomasimme kahden matkalaisen laukkujen jääneen Saksaan, joten laukkujen selvittelyjen vuoksi emme ehtineet ensimmäiseen lähtevään linja-autoon. Seuraavan bussin odottaminen Helsinki-Vantaan kentällä ei kuitenkaan enää tuntunut oikein miltään, olimmehan kuitenkin päässeet jo Suomeen asti. Odotettuamme bussia reilun tunnin verran alkoi vihdoin matkan viimeinen osuus kohti kotia. Saavuimme Tampereelle talvisen maiseman ja kylmyyden keskelle aamuyöllä, ja pääsimme vihdoin kotiin.
Kokonaisuudessaan matka oli erittäin mukava ja täynnä uusia kokemuksia. Huomasimme paljon eroja suomalaisen ja afrikkalaisen, erityisesti namibialaisen, kulttuurin välillä. Yksi selkeimmistä kohtaamistamme eroavaisuuksista oli namibialainen rauhallinen tahti töiden tekemisessä ja asioiden hoidossa; saimme matkalla useaan kertaan kuulla siitä kuinka nopeasti teemme kaiken. Namibialaisten rauhallisen ja joskus hitaankin suhtautumisen elämään huomasimme usein myös vapaa-ajallamme esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja ravintoloissa.
Toinen ihmetyksen aihe meille oli aikataulujen noudattaminen, tai oikeammin niiden noudattamatta jättäminen. Illalliskutsuihin vastattiin todella paljon myöhässä tai niihin jätettiin vastaamatta kokonaan, opiskelijat tulivat tentteihin myöhässä, ja muutenkin aikatauluja noudatettiin ”suunnilleen”. Tämä vaikutti olevan täysin normaali käytäntö paikallisille, ja mekin opimme olemaan häiriintymättä siitä melko nopeasti.
Monta uutta asiaa oppineena, ja opettavaisia, hauskoja ja jännittäviäkin kokemuksia rikkaampana on mukava muistella matkaa näin jälkikäteen.
- Annika, Maija-Liisa, Anne, Anna, Tytti-Emilia ja Roni
17.12.2012
Ravintola Ziberia, Pirkanmaan Keittiömestareiden Sadonkorjuu 27.10.2012
Katariina Pitkänen, Riikka Kunnari, Sallamari Jolkkonen, Lauri
Ronkainen, Svetlana Karvinen
Lounas- ja
illalliskattaus à noin 250 asiakasta (klo 13.00 ja klo 18.00)
Järjestäjä:
Pirkanmaan Keittiömestarit ry, Juvenes
Olemme TAMKin
hotelli- ja ravintola-alan toisen vuoden restonomiopiskelijoita. Saimme
tehtäväksemme auttaa organisoimaan Pirkanmaan Keittiömestareiden järjestämää
sadonkorjuujuhlaa. Tilaisuus järjestettiin Juveneksen Ravintola Ziberiassa.
Koko luokkamme osallistui tapahtuman toteutukseen ja saimme myös apujoukkoja
aamukattauksen tekoon ensimmäisen vuoden restonomiopiskelijoilta.
Ensimmäisenä
vuonna olemme opiskeluidemme ohessa olleet mukana tilaustarjoilu- keikoilla
jonkin verran. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun saimme osallistua
koulun ulkopuolella järjestettävän tilaisuuden suunnitteluun. Pirkanmaan keittiömestarit olivat
suunnitelleet menun ja keittiön toimintasuunnitelman, joten meille jäi
pääsääntöisesti tarjoilun suunnittelu ja sen toteuttaminen. Pöytäkartat
saatuamme, suunnittelimme tarjoilujärjestyksen, mutta lopullinen
tarjoilujärjestys katsottiin paikan päällä. Kävimme Juveneksen henkilökunnan
järjestämissä palavereissa ja pidimme heihin tiiviisti yhteyttä
suunnitteluprosessin aikana.
Tilaisuutta
edeltävänä päivänä kävimme tekemässä aamukattauksen ja kävimme vielä kerran
läpi tilaisuuden aikataulut. Lauantaina aamuvuoro saapui töihin klo 10.45 ja
opiskelijat oli jaettu keittiö- ja salivuoroihin. Salin puolella
työskentelevien työnkuvaan kuului noutopöydän valmistelu keittiöhenkilökunnan
kanssa, katteiden sekä lasien kiillottaminen, pöytien kattaminen ja koristelu
sekä tilaisuuden alkaessa itse tarjoilu.
Keittiössä
työskentelevät opiskelijat auttoivat keittiömestareita. Työnkuvaan kuului
ruokien valmistusta, niiden esillelaittoa, tiskausta, paikkojen siistimistä
sekä noutopöydän kokoaminen ja kunnossapito. Tilaisuuden ruoista alkuruoat olivat noutopöydässä ja amuse,
väliruoka, pääruoka ja jälkiruoka tarjoiltiin pöytiin.
Juveneksen henkilökunta ja keittiömestarit ottivat
meidät opiskelijat ystävällisesti vastaan ja heidän kanssaan oli mukava
työskennellä. Tilaisuus sujui hyvin ja asiakkaat antoivat paljon positiivista
palautetta. Asiakkaana ollessa ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon tilaisuuden suunnitteluun
ja organisointiin on tehtävä töitä. Tapahtuman suunnitellussa opimme sen,
kuinka paljon pieniinkin yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota. Tarvitaan
myös paljon tilannetajua ja joustavuutta, jotta asiat sujuvat. Tilaisuudesta
meille jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset ja keittiömestareiden kiitokset
lämmittivät sydäntä.
MENU
Amuse Bouche
Amuse Bouche
***
Alkuruokapöytä:
Jääkellarinlohella vuorattua siikatartaria
Särkisalaattia ja mätiä saaristolaisleivän kera
Lahnacoulibiac
Maalaisterriiniä
Yrteillä täytettyä karitsanpaistia ja herukoita
Hirventurpasylttyä
Ankansydämellä täytettyä laukonpeuran filettä
Tateilla täytettyä fasaaninrintaa ja viikunahilloketta
Keitettyä naudankieltä ja sieniä
Kateenkorva-broilerinmaksapasteijaa
Punajuuriterriiniä
Graavisika-jokirapusalaattia
Salaattia savustetusta ankanrinnasta
Vihannes-porsaankielisalaattia
Viherversosalaattia
***
Väliruoka
Mummonkurkkukeittoa ja kutunjuustoa
***
Pääruoka
Viinissä haudutettua hevosenposkea, maa-artisokalla maustettua ohraa ja
paistoliemikastiketta
***
Jälkiruoka
Palsternakka-omenaleivos uuniomenagraniten ja karamellivaahdon kera
Teksti: Sallamari Jolkkonen
Kuvat: 11HOTRAn opiskelijat
The IWBAS final dinner
International
week: Farewell dinner at Restaurant Eetvartti on Thursday 29 November
The idea
was to arrange a dinner for teachers of Tampere University of applied sciences
and their international guests. Number of participators was 70. Dinner’s theme
was to spread some Finnish Christmas spirit and give a good sample of high
quality Finnish food ingredients. The project team and working staff were
hospitality management student.
As a
group (2nd year students of Degree Programme in Hotel and
Restaurant Management) we first started
to plan our theme and the atmosphere we wanted to create. It was important that
we had enough space and supplies to organize dinner for 90 persons. The most
important task of the dinner was to sufficiently inform the staff in order to
be sure that everybody was on the same page.
Our menu
was:
Amuse
bouche:
White fish
tartar and malt bread
Starter:
Beetroot
soup and goat cheese mousse
Main
course:
Turkey
breast, cranberry sauce, potato-mushroom press and vegetables
Dessert:
Chocolate
cake, sea buckthorn parfait, sea buckthorn syrup, lingonberry-vanilla jelly and
lingonberry sauce
The IWBAS
final dinner also offered some entertainment. First the students welcomed the
visiting professors and TAMK staff. After a brief slideshow the guests were
ushered downstairs to have dinner. There were some more welcoming speeches and
a band playing Christmas songs in both English and Finnish. In the end the
guests were also invited to join in and sing some Christmas carols. Judging by
the applause and "We want more!" shouts the band was a huge success.
After all our dinner succeeded beyond expectations.
Because everything was precisely planned and our project team was very
motivated from the beginning, it was easy to make the
grade. Happy faces and empty plates of the guests were a proof of our good team
work.
Text: Emmi Vihersaari ja Lauri Ronkainen
Photos: Riitta Brännare
12.12.2012
RESTONOMIOPISKELIJAT PERUSTIVAT HOSTELLIN
Kolmannen
vuoden hotelli- ja ravintola-alan restonomiopiskelijoiden loppukokeessa
toteutettiin Dream Hostel -aiheinen projekti. Projektissa hotelliteeman
valinnut viiden hengen ryhmämme pyöritti Dream Hostellia kahden viikon ajan
yhdessä sen oman henkilökunnan kanssa. Huolehdimme siis sen kaikista
toiminnoista, kuten vastaanotosta, siivouksesta, asiakaspalvelusta ja ohjelman
järjestämisestä. Nimesimme hostellin Pop Up Hostelliksi, koska ravintolapäivien
Pop Up -ravintoloiden tapaan hostellimme on toiminnassa vain lyhyen aikaa,
ikään kuin hostelli hostellin sisällä.
Teeman tarkoituksena on, että saimme käyttää koulussa oppimaamme
käytännössä. Dream Hostellin omistaja Ville Virkki antoi mielellään meille
tilaisuuden kokeilla omia kykyjämme todellisessa ympäristössä ja nähdä, miten
hostellia pyöritetään.
Dream Hostel –porukka ja namibialaiset vaihto-oppilaat |
Kolme
kertaa viikossa järjestetyt ohjelmaillat oli suunnattu lähinnä hostellin
asiakkaille, mutta myös Tampereella oleville vaihto-opiskelijoille. Molemmilla
viikoilla järjestimme hostellin yleisissä tiloissa maksuttoman peli-illan. Niissä
pelattiin lautapelejä ja tarjosimme myös pientä purtavaa. Peli-iltojen
tarkoitus oli tarjota hostellin asukkaille mahdollisuuden seurustella keskenään
ja houkutella myös hostellin ulkopuolisia vieraita tutustumaan uusiin ihmisiin.
Lautapelejä, popcornia ja hyvää seuraa! |
Suomalaisen
ruoan kokkaus- ja maisteluillassa osallistujat saivat itse valmistaa ja
tutustua suomalaisiin erikoisuuksiin. Tarjolla oli mm. karjalanpiirakoita ja
munavoita, mustaamakkaraa ja korvapuusteja. Menestyksekäs ilta sai
osallistujilta paljon kiitosta.
Kokkausillassa tehtyjä karjalanpiirakoita ja legendaarista Tapolan mustaamakkaraa |
Ohjelmailloissa
tarjosimme myös mahdollisuuden tutustua Tampereen keskustaan kävellen, ja pubikierroksella
veimme hostellin asukkaat tutustumaan Tampereen yöelämään, kuten Ohranjyvään,
Café Europaan ja Olutravintola Konttoriin. Projektimme viimeisenä iltana
juhlimme hostellilla tarjoamalla herkkuja ja tietovisailemalla.
Illanviettoa hostellin oleskelutiloissa |
Hostellilla
apuna työskennelleet namibialaiset vaihto-opiskelijatytöt saivat loistavan
mahdollisuuden tutustua suomalaisiin työskentelytapoihin ja kehittää suomen
kielen taitojaan. Dream Hostellin työntekijät olivat auttavaisia ja antoivat
meille melko vapaat kädet kaikessa toiminnassa. Tapahtumailtoihin tavoittelemamme
kävijämäärä ei täyttynyt, mutta olimme silti tyytyväisiä niihin. Pääasiahan
kuitenkin on, että osallistujilla oli mukavaa. Projektimme huomioitiin myös
paikallislehdissä, kun lähettämämme lehdistötiedote julkaistiin sekä
Tamperelaisessa että Suur-Tampere-ilmaisjakelulehdessä. Tällainen
hotelliaiheinen teematapahtuma oli todella hyödyllinen, sillä saimme arvokasta
kokemusta majoitustoiminnasta.
Teemaan
osallistujat: Anna Lipasti, Nelli Jokelainen, Jutta Kurkimäki, Heidi Välimäki,
Tanja Valkama Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelmasta sekä Natania Beukes
ja Tellaneey Muriambihu Namibiasta.
Teksti
ja kuvat Nelli Jokelainen
1.6.2012
THE LAST DINNER ON THE TITANIC
TAMK Åkerlundinkadun toisen vuoden restonomiopiskelijat toteuttivat P214-5
Palvelun hallinta -opintojakson yhtenä loppukokeena ”Titanic 100 years dinner” –illallistilaisuuden
Ravintola Eetvartissa 80 asiakkaalle. Illallinen tehtiin tilaustyönä ja
tilaajana oli Chaîne des Rôtisseurs –järjestön eli Paistinkääntäjät ry:n
Tampereen Voutikunta. Asiakkaat olivat järjestön jäseniä aveceineen.
Illallisen
toteutuspäivä oli lauantai 14.4.2012, jolloin tuli kuluneeksi tasan sata vuotta
Titanicin uppoamisesta. Tilaisuudessa tarjoiltiin Titanicin ensimmäisen luokan
ravintolan illallismenu mahdollisimman autenttisena, mukaillen alkuperäistä
versiota. Menu koostui 12 ruokalajista juomineen.
RMS Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 14. huhtikuuta 1912 jäävuoreen
Pohjois-Atlantilla ja upposi 15. huhtikuuta 1912 vieden mukanaan noin
1 500 matkustajaa. Titanicin hylky löydettiin vuonna 1985 eli noin 73
vuotta onnettomuuden jälkeen. Titanicin ravintolatoiminnan pohjana oli klassinen
ranskalainen keittiö, jonka perustaan ovat vaikuttaneet kuuluisat
keittiömestarit Antonin Carême, Urbain Dubois ja Auguste Escoffier.
Viisi restonomiopiskelijaa; Anna Sillanpää, Tuija Peltola, Jonna Lankinen,
Venla Karinen ja Sakari Savolainen vastasivat tilaisuuden keittiö- ja tarjoilusuunnitelmasta.
Toteutuksessa he toimivat koko muun ryhmän esimiehinä. Ryhmä jakaantui keittiö-
ja saliryhmään. Projektin johtaja Jonna Lankinen toimi juontajana restonomi
Ulla-Mari Kuusisen kanssa. Ohjaavina opettajina olivat Riitta Brännare ja Arja
Luiro. Tilaisuuden toteuttamiseen osallistui myös muiden alojen opiskelijoita.
Orkesteri saatiin TAMK Musiikista. Kolme opiskelijaa ja opettaja Juhani
Tepponen soittivat aikakaudelle tyypillistä musiikkia. Äänentoistosta huolehti
TAMK Musiikin opiskelija ja tilaisuuden visuaalisesta ilmeestä sekä
valokuvauksesta puolestaan HAMK mediatekniikan opiskelija. Lisäksi
Åkerlundinkadun kaksi ensimmäisen vuoden opiskelijaa esittivät kaksi laulua
jälkiruokakahvin ja –sikaritarjoilun aikana. Anna Keskinen lauloi ja Katariina
Pitkänen säesti pianolla sekä lauloi. He esittivät mm. Titanic-elokuvasta tutun
kappaleen My heart will go on.
Asiakkaat saapuivat klo 16.00:ksi paikalle. He saivat maihinnousukortin,
jossa oli menu. Asiakkaat valokuvattiin ja sen jälkeen he nauttivat lasillisen
samppanjaa. Sitten alkoi varsinainen illallinen, joka kesti kaikkinensa yli
seitsemän tuntia.
Asiakkaat olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisiin juhla-asuihin
Tilaisuuden juontajat Jonna Lankinen ja Ulla-Mari Kuusinen
Samppanjan tarjoilu alkupalalle
Tarjoilutapana käytettiin mm. Escoffierin lanseeraamaa vatitarjoilua eli service à la russea.
Kuudennen ruokalajin jälkeen pidettiin puolen tunnin tauko, jolloin asiakkaat saivat jaloitella ja nauttia lasillisen viiniä opiskelijaravintolan puolella
Näkymä
ravintolasalista
Valtavouti Juha Ojamon ja Tampereen vouti Ilkka Säterin kiitospuhe henkilökunnalle
Illallisella tarjottiin 11 ruokalajia ja niille sopivat viinit (ks. menu).
Kuuden ensimmäisen ruokalajin jälkeen pidettiin puolen tunnin tauko. Tauon
jälkeen tarjoiltiin varsinainen pääruoka, joka oli metsäkyyhkyä. Pääruokaa
seurasi parsasalaatti, ankkaterriini, juustot ja jälkiruoka.
Aikakaudelle oli
tyypillistä, että menut olivat pitkiä ja väliruokina tarjottavat ruoat
sisälsivät lähinnä pääraaka-aineen ja kastikkeen. Kasvikset tarjoiltiin omina
ruokalajeinaan pääruoan jälkeen.
Viinit, joita tuohon aikaan käytettiin,
tulivat lähinnä Ranskasta. Sherry, portviini ja saksalaiset valkoviinit olivat
myös tuolle ajalle tyypillisiä ruokajuomia. Illan menu noudatteli klassista
ruokien tarjoilujärjestystä.
Tarjoilutavat olivat klassisen perinteisiä;
vatitarjoilua, transeerausta ja apupöydällä annostelua salissa. Lautastarjoilua
ei tuohon aikaan vielä käytetty. Jälkiruoan jälkeen asiakkaat siirtyivät opiskelijaravintolan
puolelle. Aterian lopuksi siellä tarjoiltiin kahvit, portviiniä ja sikarit.
Tupakkakiellosta johtuen sikarit korvattiin Suojärven Suklaatila Oy:n
valmistamilla Titanic-suklaasikareilla. Suklaatilan toinen omistaja,
suklaayrittäjä Katja Järvenpää, on myös Åkerlundinkadulta valmistunut
restonomi.
Sikarit tarjottiin käsityönä tehdystä puurasiasta, johon oli kaiverrettu Titanic-logo sekä illallisen päivämäärä
Titanic-projekti oli melkoinen ponnistus opiskelijoilta. Projekti vaati
paljon suunnittelua johtoryhmältä. Koko muu ryhmä osallistui tilaisuuden
esivalmisteluihin kahtena päivänä ennen toteutusta ja toteutuspäivästä tuli
pitkä työpäivä jokaiselle. Paras kiitos oli se, että illallistilaisuus onnistui
erittäin hyvin ja asiakkaat ovat kokeneet sen ikimuistoisena tapahtumana.
Oppimisen kannalta tilaisuus oli opettavainen kaikille osapuolille, kuten
arviointi- ja palautetilaisuudessa todettiin. Harvoin pääsee hoitamaan näin
pitkää menua ja kaikkea siihen liittyvää oheistyötä.
Teksti: Arja Luiro, TAMK Åkerlundinkatu
Kuvat: Matti Luiro, HAMK
Mediatekniikan koulutusohjelma
R.M.S
TITANIC MENU
Restaurant Eetvartti
14th April 2012, 16.00 p.m.
Canapés à l’Amiral
Saint-Maurice
Brut Le Centre Vinicole-CNF AC Champagne
Consommé Olga
Dry
Sack Medium Dry Williams & Humbert DO Jerez-Xérès
Poached Salmon with Mousseline Sauce
Devil’s
Rock Pinot Grigio 2010 Rheinhessen
Filet Mignon Lili
Bouchard
Bourgogne Pinot Noir AC Bouchard Père & Fils
Calvados Glazed Roasted Duckling with Apple Sauce
Bouchard
Bourgogne Pinot Noir AC Bouchard Père & Fils
Punch Romaine
***
Roasted Squab with Wilted Cress
Yvon
Mau Saint-Emilion 2008 AC Saint Emilion Bordeaux
Asparagus Salad with Champagne-Saffron Vinaigrette
Pâté de Foie Gras with Celery
Château
d’Arche AC Sauternes
Waldorf Pudding with French Vanilla Ice Cream
Château
d’Arche AC Sauternes
Assorted Fresh Fruits and Cheeses
Saint-Maurice
Brut Le Centre Vinicole-CNF AC Champagne
***
Coffee with Cigar
Taylor’s
10 Year Old Tawny Port
30.3.2012
RESTO 2012 Porvoossa
Taas on se aika vuodesta, kun Resto-tietotaitokisat aiheuttavat harmaita hiuksia korkeakouluille. Opettajien tehtävänä on muodostaa restonomiopiskelijoista neljän hengen ryhmä edustamaan Tampereen ammattikorkeakoulua Porvooseen. Tämän vuoden kisateema on Destination Finland. www.resto.fi
TAMK:ia lähtee tänä vuonna edustamaan rohkea naisnelikko. Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta edustusjoukkueeseen valittiin kolmannen vuoden opiskelijat Maarit Esala ja Liisa Loponen. Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelman opiskelijoista joukkueeseen valittiin Riikka Kumpula ja Heli Ranta.
Ennen kisoja joukkuetta on treenannut kolme kovaa ammattilaista, Mikael Lindell, Petteri Tikkanen ja Pekka Kivipuro, kukin oman alansa asiantuntijoita. Opiskelijat ovat saaneet kuulla villejä tarinoita menneistä kisoista ja paineet menestymisestä ovat kasvaneet.
16.2.2012
Maailmalle! - Hotelli- ja ravintola-alan restonomiopiskelijat kansainvälistyvät
Hotelli- ja ravintola-ala itsessään luo maaperän kansainvälisyydelle, ovathan majoitusliikkeissä yöpyvät ja ravintoloissa ruokailevat vieraat monesti muista maista, hotellit kuuluvat kansainvälisiin ketjuihin, monien ravintoloiden omistajat tulevat muualta ja liikeideat ovat etnisiä. Välimatkat ovat lyhentyneet, kulttuurituntemus kasvanut, työvoiman liikkuvuus helpottunut, siispä kokemukset ovatkin kaikkien ulottuvilla.
Ulkomaankokemuksia hankkineet opiskelijat ovat oppineet toimimaan eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, olivatpa he asiakkaina tai työyhteisön jäseninä. Myös uudet kansainväliset kontaktit ja verkostot auttavat elämässä eteenpäin. Työnantajat arvostavat kansainvälistä kokemusta.
Vaihdoista saadun kokemuksen ja kielitaidon lisäksi opiskelija kartuttaa opintosuorituksiaan eli saa opintopisteitä. Vaihdot eivät siis pidennä opiskeluaikoja, jos opiskelija kohteessaan tekee suunnitellut opinnot.
TAMKin hotelli- ja ravintola-alan opiskelija Kristiina Unkuri sai juuri opintonsa päätökseen ja on tällä hetkellä lentoemäntäkoulutuksessa Arabiemiraateissa. Aatto Paasonen on opintojensa loppuvaiheessa, vain opinnäytetyö on kesken. Hänen harjoittelunsa päättyi ennen joulua Namibiassa. Aaton saavuttua Namibiasta Miika Niemi lähti suorittamaan toista harjoitteluaan Espanjaan kansainvälisten opiskelijoiden pariin. Yhteensä nämä kolme opiskelijaa ovat kansainvälistyneet Kreikassa Rodoksella, Maltalla, Espanjassa, Unkarissa, Englannissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Argentiinassa ja Namibiassa.
Miika Niemi ja Kristiina Unkuri |
Arabiemiraatteihin lentoemäntäkoulutukseen
Kristiina Unkuri lähti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan kuukaudeksi Luxemburgin joulumarkkinoille myymään suomalaisia tuotteita Kalevala-seuran organisoimassa tiimissä. Seuraavana kesänä Kristiina suuntasi Rodokselle Atlantica-hotelliketjun palvelukseen. Kristiina palveli pääasiassa skandinaaveja lomaparatiisissa ja sai kokemusta ravintola- ja vastaanottotyöstä. Seuraavana kesänä matka jatkui Maltalle, Sprachcaffe -kielikoulun hotellin vastaanottoon ja hän teki toisenkin harjoittelujakson ulkomailla. Harjoittelujaksojen jälkeen Kristiina opiskeli lukukauden Unkarissa Budapest Business School:ssa.
Viimeisenä opiskeluvuotenaan Kristiina osallistui Hollannin Haagissa AEHT:n (Association of European Hotel and Tourism Schools) vuosittain järjestämiin kilpailuihin, joissa eri maiden osallistujat kansainvälisissä tiimeissä kisaavat eri matkailu- ja ravintola-alan sarjoissa. Restonomiopintojen päätyttyä vuodenvaihteessa 2011-12 Kristiina suuntasi Arabiemiraatteihin ensin kouluttautumaan ja sitten töihin unelma-ammattiinsa lentoemännäksi.
”Kisat olivat mahdollisuus testata matkailualan tietoja ja taitoja vielä kerran ennen valmistumista. Tärkeintä on se, että opin kisojen kautta paljon ja voin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni. Uskon, että koulutukseni ja kansainvälinen kokemukseni edesauttoivat unelmatyön saamisessa”, Kristiina sanoo.
Miika Niemi Liettuassa |
Ravintolakokista kansainvälisiin tehtäviin
Miika Niemi on opiskellut ravintolakokiksi ja tarjoilijaksi Pirkanmaan ammattiopistossa ennen restonomiopintojaan. Opintoihin sisältyi yhdeksän kuukauden vaihtojakso Hollannin Amersfoorti:ssa. Jaksoon sisältyi niin opintoja kuin harjoitteluakin, jonka Miika suoritti Hilton-ketjun hotellin keittiöllä. Miikan kansainvälisyyden polkuun kuuluu vaihto-opiskelujakso Englannissa Salfordin yliopistossa, jossa hän opiskeli markkinoinnin johtamista, strategista johtamista ja kansainvälistä henkilöstöhallintoa. Miika osallistui samaan Liettuassa järjestettyyn intensiiviohjelmaan ja kisaili Haagissa AEHT:n kilpailuissa Management-sarjassa saavuttamalla kolmannen sijan tiiminsä kanssa. Viimeisen harjoittelujakson keväällä 2012 Miika suorittaa Espanjassa Sevillassa huolehtien saapuvista vaihto-opiskelijoista järjestämällä ohjelmaa ja retkiä sekä markkinoimalla näitä palveluja heille. Vaikka Miika on ensimmäiseltä ammatiltaan kokki, hän haluaa kehittää itseään myös muilla alueilla tavoitteena kenties kansainvälinen ura.
”Tulevaisuuden suunnitelmista olen vielä tietämätön, mutta yksi asia on varma, suunnitelmat sisältävät kansainvälisyyttä jossain muodossa. Kisoista karttui pronssimitalin lisäksi uusia kontakteja saman alan eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa sekä kokemusta työskennellä tiiviillä aikataululla vieraalla kielellä vieraiden ihmisten kanssa. Vaihtojen aikana suoritetut opinnot on saatu hienosti osaksi opintosuorituksia. Kansainvälisen henkilöstöhallinnon opiskelu antoi jopa kipinän tehdä tuleva opinnäytetyö tästä aiheesta”, Miika sanoo.
”Tulevaisuuden suunnitelmista olen vielä tietämätön, mutta yksi asia on varma, suunnitelmat sisältävät kansainvälisyyttä jossain muodossa. Kisoista karttui pronssimitalin lisäksi uusia kontakteja saman alan eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa sekä kokemusta työskennellä tiiviillä aikataululla vieraalla kielellä vieraiden ihmisten kanssa. Vaihtojen aikana suoritetut opinnot on saatu hienosti osaksi opintosuorituksia. Kansainvälisen henkilöstöhallinnon opiskelu antoi jopa kipinän tehdä tuleva opinnäytetyö tästä aiheesta”, Miika sanoo.
Aatto Paasonen |
Hervannasta Namibiaan
Aatto Paasonen on kansainvälistynyt erikoistuen Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin Argentiinassa ja Namibiassa. Ensimmäisen harjoittelunsa Aatto suoritti Rodoksella. Seuraavana vuonna Aatto suuntasi Etelä-Amerikkaan Argentiinan Tandiliin vaihto-opiskelijaksi. Ennen toista harjoittelua koulu oli saanut uuden harjoittelupaikan Namibiasta. Aatto otti myös ensimmäisen esimiespestinsä Namibiasta.
”Argentiinassa opin espanjan kielen ja opiskelusta erilaisessa kulttuurissa. Otin aika paljon kokkauskursseja. Reseptiikan ja valmistuksen ymmärtäminen oli usein haastavaa mutta kirjasin reseptejä ylös espanja-suomi -sanakirjan kanssa ja kyselin vierustoveriltani sanojen merkityksiä. Kokkiopettajat eivät puhuneet sanaakaan englantia. Argentiinassa en oppinut niinkään paljon kovaa tietoa, mutta elämän oppituntina opiskelujakso ja sen jälkeinen kuukauden reissu eteläisessä Etelä-Amerikassa oli erittäin antoisa.
Suoritin esimiesharjoittelun hotellin ravintolan keittiössä, jossa olin tittelillä training supervisor. Keittiöpäällikkömme otti lopputilin, kun olin ollut hotellissa pari viikkoa ja sen jälkeen olin käytännössä keittiöpäällikkö. Alaisilla ei ollut ravintola-alan koulutusta ja esimiestyö olikin hyvin haastavaa ja aika-ajoin stressaavaa. Työkokemus oli kuitenkin hyvin antoisa ja olen kiitollinen, että sain tehdä käytännön esimiestyötä koko harjoittelun ajan.
Suoritin esimiesharjoittelun hotellin ravintolan keittiössä, jossa olin tittelillä training supervisor. Keittiöpäällikkömme otti lopputilin, kun olin ollut hotellissa pari viikkoa ja sen jälkeen olin käytännössä keittiöpäällikkö. Alaisilla ei ollut ravintola-alan koulutusta ja esimiestyö olikin hyvin haastavaa ja aika-ajoin stressaavaa. Työkokemus oli kuitenkin hyvin antoisa ja olen kiitollinen, että sain tehdä käytännön esimiestyötä koko harjoittelun ajan.
Matkoiltani olen oppinut tuntemaan suurta rakkautta Suomea kohtaan, jota en aikaisemmin tuntenut. Nyt ajatus asua ja työskennellessä Suomessa on varsin mukava. Lapsesta asti olen lukenut ensin lehdestä ulkomaat-osion. Ehkä kiinnostukseni maailmaa kohtaan johtui siitä, että kasvoin Hervannan ankeassa betonilähiön maailmassa ja kaipasin varmaan jotain kauniimpaa ja jännittävämpää. Joka tapauksessa mahdollisuus kansainväliseen suuntautumiseen Piramkissa/TAMKissa on asia, josta olen kiitollinen. Se on avannut minulle aivan uuden maailman”, Aatto kertoo.
Teksti: Riitta Brännare, lehtori, hotelli- ja ravintola-ala
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)