Maanantai 12.11.
Lähdimme Tampereelta bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lensimme Berliinin kautta Frankfurtiin, ja sieltä yölennolla Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Lento kesti yli 10 tuntia.
Tiistai 13.11.
Saavuimme paahteisen kuumaan Namibiaan, Windhoekin lentokentälle aamulla klo 06.30. Matkaa lentokentältä kaupunkiin oli n. 45 km. Polytechnic of Namibia olikin järjestänyt meille kyydin Puccini Guest houseen, joka sijaitsee aivan Windhoekin keskustan tuntumassa. Matkalla majatalolle veimme Suomesta tuomamme raaka-aineet ravintola Am Weinbergiin, missä myöhemmin päivällä tapasimme ravintolan omistajan Roland Löschin. Hänen kanssaan keskustelimme tulevasta illallisesta. Illalla kävimme koko porukalla syömässä Namibian Istitute of Culinary Educationin opetusravintolassa Nicessa.
Keskiviikko 14.11.
Aikaisin aamulla menimme Polytechnic of Namibian hotelli- ja ravintolakoululle seuraamaan oppilaiden käytännön ruoanvalmistuksen loppukokeita. Seurasimme kokeiden kulkua ja saimme osallistua oppilaiden arviointeihin, sekä maistella tuotoksia.
Koulupäivän jälkeen kävimme tutustumassa Windhoekin keskustaan. Illalla vietimme aikaa majatalolla grillaillen mm. paikallisia makkaroita.
Torstai 15.11.
 |
Perjantai 16.11.
Kaksi ryhmästämme oli Am Weinbergissä aamuvuorossa keittiössä, ja loput neljä iltavuorossa, kaksi salissa ja kaksi keittiössä. Saliryhmä teki koekatteen ja katsoi valmiiksi tarvittavat lautaset, lasit ja ruokailuvälineet. Keittiöryhmä esivalmisteli kaiken valmiiksi lauantaita varten. Illalla majatalolla kokoonnuimme ja kävimme läpi seuraavan päivän ohjelman ja suunnitelmat, illallisen kulun ja työnjaot.
Lauantai 17.11.
Keittiöryhmä aloitti päivän klo 10 ja sali klo 13. Kaksi tarjoilijoista oli Suomen Suurlähetystössä, uusien Rôtisseurien installoinnissa tarjoilemassa kuohuviiniä ja tapas-paloja. Tällä välin toiset kaksi tarjoilijaa kattoivat salia Am Weinbergissä ja keittiö valmisteli ruokia iltaa varten.
Illallinen alkoi klo 19.30. Tarjoilimme seitsemän ruokalajin illallisen, jonka olimme suunnitelleet Suomessa. Lisäksi viidellä ruokalajilla oli niille sopivat viinit. Ruoissa käytimme paljon suomalaisia raaka-aineita, kuten kalaa, sieniä ja marjoja. Lisäksi eri ruokalajeihin oli yhdistetty myös piirteitä ja komponentteja afrikkalaisesta ruokakulttuurista.
Huolellinen suunnittelu ja ahkera ennakkotyöskentely tuotti hedelmää, ja illallinen sujui moitteettomasti. Saimme vieraana olleilta Rôtisseureilta ja heidän seuralaisiltaan erittäin paljon kiitosta ja kehuja. Omasta mielestämme ilta oli hyvin onnistunut ja olimme hyvin tyytyväisiä suoritukseen.
Päivä ravintolalla päättyi noin klo 23.30.
Sunnuntai 18.11.
Reissun ainoa lepo- ja vapaapäivä sujui nukkuessa ja palautuessa kovasta koitoksesta. Rentouduimme majatalolla ottamalla aurinkoa, uimalla sekä nauttimalla hyvästä ruoasta ja juomasta.
Maanantai 19.11.
Ennen Namibiaan lähtöä suunnittelimme matkan Etoshan kansallispuistoon, joka sijaitsee Pohjois-Namibiassa. Matkanjärjestelyissä meitä auttoi suomalainen Koonono Matkat Oy. Lähdimme aikaisin aamulla kävellen etsimään autovuokraamoa, josta em. matkatoimisto oli vuokrannut meille yhdeksän hengen auton sekä majoittumista varten teltat ja makuupussit. Vuokraamo sijaitsikin luultua kauempana ja matkaan kului paljon aikaa. Matkan varrelta yritimme saada taksia, mutta kaikki taksit olivat aamuruuhkan vuoksi varattuja. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille, ja aloitimme matkan kohti Etoshan kansallispuistoa. Matkalle kanssamme lähtivät Hotelli- ja ravintola-alan koulutuspäällikkö Ilkka Säteri sekä hänen vaimonsa ja poikansa.
Anna, Tytti-Emilia, Anne, Roni, Annika ja Maija-Liisa lähdössä Etoshalle
Illansuussa saavuimme kansallispuiston porteille ja majoituimme Okaukuejon leirintäalueelle. Ennen auringonlaskua pystytimme teltat ja ajoimme kierroksen puistossa eläimiä katsellen. Auringon laskettua pimeys tuli todella nopeasti. Illan hämärissä grillasimme ja nautimme hyvästä ruoasta ja viinistä. Ennen nukkumaanmenoa kävimme katsomassa eläimiä valaistulla juomapaikalla. Ensimmäisen päivän ja illan aikana näimme mm. kirahveja, sarvikuonoja, norsuja ja lukuisia antilooppeja.
Tiistai 20.11.
Auringonnousun aikaan lähdimme ajelulle puistoon ja näimme leijonia, seeproja, kirahveja sekä erilaisia antilooppeja. Palasimme leirintäalueelle kuumuuden takia ennen keskipäivää ja nautimme päivästä uima-altailla. Iltapäivällä pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Halalin leirintäaluetta kohti. Matkalla lämpötila laski yli 20 astetta ja alkoi sataa. Saavuttuamme Halaliin pystytimme porukalla teltat sateessa ja taas grillailimme. Sateen tauottua ilta kului syömisen ja jutustelun merkeissä.
Keskiviikko 21.11.
Ennen auringonnousua pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan Windhoekia kohti. Matkalla poikkesimme evästämään Namutonin leirintäalueelle, joka on kansallispuiston leirintäalueista pienin.
Illalla Polytechnicin opettaja Ralf Herrgott vei meidät perinteiseen, paikallisten suosimaan ravintola Xwamaan. Istuimme matalilla puupenkeillä maantasolla, ja söimme namibialaisia perinneherkkuja kuten matoja, hirssipuuroa, kanaa ja vatsalaukkua. Ruoka syötiin perinteiseen tyyliin käsin yhteisiltä astioilta. Illallisen jälkeen pääsimme vielä Ralfin kyydillä ajelulle katselemaan Windhoekia ilta-aikaan.
Guest houselle palattuamme pakkasimme laukkumme ja valmistauduimme lähtemään seuraavana aamuna kotia kohti. Olimme kuulleet paria päivää aikaisemmin että Air Namibian pilotit olivat menneet lakkoon, joten jännitimme lähteekö lentomme seuraavana aamuna laisinkaan. Jännityksestä huolimatta uni tuli kuitenkin nopeasti.
Torstai 22.11.
Heräsimme aamuyöllä ja lähdimme majatalolta kohti lentokenttää, jossa jonotimme lentolakon takia pitkään Check In – tiskille. Pitkän odotuksen jälkeen ryhmästämme vain yksi mahtui lennolle jolla meidän kaikkien oli tarkoitus palata Suomeen. Selvittelimme lentokentällä aikamme mihin majoitumme, ja Air Namibia järjesti meille hotelliyön Windhoekissa neljän tähden hotellissa sekä ruoat ja kuljetukset. Samalla saimme myös lupauksen siitä, että lippumme vahvistetaan seuraavan päivän lennolle.
Perjantai 23.11.
Aamulla aikaisin palasimme lentokentälle ja saimme kuin saimmekin paikat paluulennolle. Vaihto Frankfurtissa ei sujunut ongelmitta, sillä meillä ei ollut maihinnousukortteja Frankfurtista Suomeen, emmekä tienneet lentomme aikataulua tai edes lentoyhtiötä. Aikamme pikavauhdilla asiaa selvitettyämme saimme tietää, että kyseessä on Finnairin suora lento Frankfurtista Helsinkiin. Juoksimme ympäri lentokenttää etsien Finnairin Check In-tiskiä, joka oli jo sulkeutunut sen löytäessämme. Saimme kuitenkin puhuttua itsemme vielä lennolle, ja pääsimme koneeseen viime minuuteilla.
Helsingissä huomasimme kahden matkalaisen laukkujen jääneen Saksaan, joten laukkujen selvittelyjen vuoksi emme ehtineet ensimmäiseen lähtevään linja-autoon. Seuraavan bussin odottaminen Helsinki-Vantaan kentällä ei kuitenkaan enää tuntunut oikein miltään, olimmehan kuitenkin päässeet jo Suomeen asti. Odotettuamme bussia reilun tunnin verran alkoi vihdoin matkan viimeinen osuus kohti kotia. Saavuimme Tampereelle talvisen maiseman ja kylmyyden keskelle aamuyöllä, ja pääsimme vihdoin kotiin.
Kokonaisuudessaan matka oli erittäin mukava ja täynnä uusia kokemuksia. Huomasimme paljon eroja suomalaisen ja afrikkalaisen, erityisesti namibialaisen, kulttuurin välillä. Yksi selkeimmistä kohtaamistamme eroavaisuuksista oli namibialainen rauhallinen tahti töiden tekemisessä ja asioiden hoidossa; saimme matkalla useaan kertaan kuulla siitä kuinka nopeasti teemme kaiken. Namibialaisten rauhallisen ja joskus hitaankin suhtautumisen elämään huomasimme usein myös vapaa-ajallamme esimerkiksi asioidessamme kaupoissa ja ravintoloissa.
Toinen ihmetyksen aihe meille oli aikataulujen noudattaminen, tai oikeammin niiden noudattamatta jättäminen. Illalliskutsuihin vastattiin todella paljon myöhässä tai niihin jätettiin vastaamatta kokonaan, opiskelijat tulivat tentteihin myöhässä, ja muutenkin aikatauluja noudatettiin ”suunnilleen”. Tämä vaikutti olevan täysin normaali käytäntö paikallisille, ja mekin opimme olemaan häiriintymättä siitä melko nopeasti.
Monta uutta asiaa oppineena, ja opettavaisia, hauskoja ja jännittäviäkin kokemuksia rikkaampana on mukava muistella matkaa näin jälkikäteen.
- Annika, Maija-Liisa, Anne, Anna, Tytti-Emilia ja Roni
Hei. Nyt vasta sattui tämä teidän bloginne silmiini ja luin mielenkiinnolla, olihan meilläkin (Koonono Matkat) pieni osuus matkajärjestelyissä (Etoshan safari). Olle
VastaaPoista